Mitä sydän on täynnä, suu puhuu

Vanhoilla koirilla tapaa olla vanhat temput ja agendat.  Isänsä suulla puhuvat ja tahtoaan toteuttavat. 

Mitenkä arvelet kyseisen rabbin suhtautuvan kristittyihin ja eurooppalaiisin?

Oma sydämeni on täynnä rakkautta kristinuskoa, perhettäni ja kansaani kohtaan, ja kaikkien näiden saavutuksista ja matkasta olen ylpeä.  Jos kohta onkin viisasta tunnistaa ja nimetä pahuus ja olla alistumatta sille, on kuitenkin paljon tärkeämpää keskittyä vaalimaan sitä, mitä haluaa kasvattaa.

Valvomattomista säännöistä

Yhteiskunnan laadusta kertoo varsin paljon se, noudatetaanko sen niitä sääntöjä, joita ei valvota tai joihin ei pakoteta.  Esimerkkinä vaikkapa se, pidetäänkö asuinympäristö siistinä, tai viedäänkö pantittomat ostoskärryt takaisin paikalleen.

Seura tekee kaltaisekseen - valitse tarkkaan.

Pienessä mittakaavassa ilmiön voi todeta omassa kodissaankin: laitetaanko tavarat paikoilleen, vai jätetäänkö ne sinne, missä niitä on viimeksi käyttänyt?  Onko kaikelle edes paikkaa?

Ihmiset kokevat helposti, että ovat jotenkin tällaisten yksinkertaisten tehtävien yläpuolella.  Muistelen jossakin zeniläisessä luostarissa toistettaneen päivittäin turhia ja pitkästyttäviä tehtäviä nimenomaan tämän inhimillisen taipumuksen voittamiseksi ja nöyryyden oppimiseksi.

Jos ihmiset ympärilläsi eivät viitsi tehdä askareita, jotka eivät hyödytä heitä itseään, elät sivistymättömien ihmisten keskuudessa.  Muutama vuosikymmen sitten tämänkaltaisia ihmisiä eli lähinnä Afrikassa, mutta alimman yhteisen nimittäjän perässä hiihtänyt kulttuuri ja sen mukana laskenut yhteisöllisyys ja älykkyys ovat tehneet siitä läntistä valtavirtaa.

Totuuden nimissä on tässä asiassa katsottava myös peiliin - jos kohta kannankin yhteisössä korteni kekoon, unohdan sen helpoiten siellä, missä se eniten merkitsee: kotona, jossa turmelen vaikutteille alttiita lapsiani piittaamattomuudellani asuinympäristöstäni.

Petrattavaa on.