Kansan kiirastuli

Paikoitellen tuntuu siltä, että eurooppalaisia kansoja poltetaan alituiseen jonkinasteisessa kiirastulessa - kuin jalostamaan ja korventamaan esille ne, jotka kykenevät asettumaan yleistä hulluutta, vastuuttomuutta, kestämättömiä ratkaisuja ja muuta pahuutta vastaan terveen itsetunnon, itsesuojeluvaiston ja elämän puolesta.  Euroopan, ja omalla tavallaan erityisesti Suomen, kansat ovat kokeneet tällaista tietynlaista karsintaa lähestulkoon koko olemassaolonsa ajan.  Karsinta muuttaa jatkuvasti muotoaan, toisaalta taas toistuu muistuttamassa, että jokainen henkinen voitto tulee voittaa yhä uudestaan, jottei se unohdu.

Tulikokeita on ollut viime vuosina kiihtyvään tahtiin, ja painopistekin siirtyy yhä suuremmalta osin petollisten poliitikkojen luotsaamalta makrotasolta yksilötasolle, jossa kukin pääsee näyttämään kuka on, hyvin konkreettisten valintojen kautta.  Nämä valinnat vaikuttavat, eivät vain materiaalisilla seurauksillaan, vaan myös sillä tavoin, että ne paljastavat meille ja muille ne osat sielustamme, joista me ja muut emme välttämättä olleet edes tietoisia.

En voi olla ajattelematta, että näistä kaikista kansaamme ja yksilöitä, joista se koostuu, kohtaavista ongelmista ei voisi lopulta seurata jotakin hyvää, vähän samaan tapaan kuin Nietzsche aikoinaan ilmaisi, että se, mikä ei tapa, vahvistaa.  Toki olemme huomanneet, että nämä tulikokeet eivät välttämättä tapa, vaan rampauttavat, tekevät mahoksi tai sairaaksi, uhkaavat hävittää koko kansan maailmasta sekä kulttuurina että geneettisenä tekijänä, eli siltä osin nietu ei aivan maaliin osunutkaan.  Mieleeni kuitenkin nousee se kysymys, että mitäpä jos tällä koko touhulla onkin jokin tarkoitus?

C. S. Lewis kirjoitti aikoinaan suurin piirtein niin, että tilaa olla valitsematta puolensa on joka päivä vähemmän.  Nämä viime aikoina lisääntyneet tulikokeet vahvistavat näkemystäni sanotun paikkansapitävyydestä, ja samalla tekevät selväksi, että kuilu puolten välillä syvenee ja erkanee jatkuvasti. Hyvyyden, totuuden ja kauneuden puolestapuhujat tekevät asioita, jotka heijastavat heidän hyveitään joka päivä, kun taas pahuuden, valheen ja rumuuden kannattajat vaikuttavat todella valinnoillaan tekevän tietoisesti asioita, jotka estävät edes muistamasta kolmen ensimmäisen olemassaoloa.  Yhdet arvot ruokkivat elämää, voimaa ja pyrkimystä parempaan, jälkimmäiset puolestaan johtavat heikkouteen, sairauteen, mielikuvitukseen lähinnä standardien alittamisen saralla ja lopulta hedelmättömään kuolemaan.

Jäljelle jäävät tulikokeista selvinneet, jotka sitten lapsilleenkin hyvää, totta ja kaunista opettavina perivät maan viimeistään sitten, kun sen vääryydellä itselleen keplotelleet sortuvat todellisuuden viimein saadessa heidät kiinni.  Siitä on tuleva uusi kultainen aika, ja sitä on hyvä odottaa näinä kaoottisina ja rankkoina aikoina.

Energiaa!

Ei, kyse ei ole BRICSIA-maiden ylivertaisesta energia- ja kalustotuotannosta suhteessa pellemaailmaan; siitä ovat puhuneet monet minua pätevämmätkin kaverit.  Kyse on sen sijaan siitä, että jostain syystä olen läpi ikäni ollut enemmän tai vähemmän letarginen, suomeksi voimaton.  Asia huomattiin jo synnytyssairaalassa, ja olen ainoa tietämäni ihminen, jolla lukee syntymäpapereissa lisätietoina "veltto".  Humoristi voisi vetää siitä paralleelin nykyiseen postaustahtiini ja todeta, että mikään ei ole muuttunut - enhän ole julkaissut tänne mitään kuukausiin.  No, asiaa voisi ruotia, mutta en kirjoittanut tätä ruotiakseni, joten menen asiaan.  Nyt minulla on energiaa, ja siitä haluan puhua.

Olen koettanut taistella ainaisen energiattomuuteni kanssa monin tavoin niin ruokavalioitse, treenaamalla kuin lenkkeilemälläkin.  Lenkkeily näistä oli se, jonka havaitsin oikeastaan lähinnä vievän energiaa - tosin epäsäännöllisenä lenkkeilijänä luultavasti sain touhusta sen huonot puolet vailla positiivisia.  Treenaus antoi minulle vielä täällä neljänkympin pimeälläkin puolella vahvat ja komeat lihakset, mutta ei se oikeastaan yleistä energisyyttä lisännyt.  Lihas painaa ja sen liikuttaminen kysyy efforttia.  Vinkuheinänä olisi kevyempää.  En kyllä vaihtaisi.  Ruoka puolestaan on sikäli tärkeää, että jos se sisältää sokeria, se aiheuttaa sokeripiikkiä ja sitä kautta yllä mainittua letargiaa.  Kannattaa syödä lihaa, normaalimuodossaan olevia rasvoja ja hitaampia hiilareita.  Viljaa ei ihminen tarvitse välttämättä ollenkaan.

Se, minkä ansiosta minulla on tällä hetkellä hämmästyttävän paljon energiaa, ja minkä takia olen laskenut päivittäisen kahvinkulutukseni suurin piirtein puoleen edellisviikosta, on varsin yksinkertainen: se kulkee nimellä NO-dumppi.

Dumppauksen ideana on tehdä kolmesti päivässä lyhyt nopeatempoinen (HIIT) treeni, joka tyhjentää kehon nitriittioksidivarastot, jotta ne sitten tottuisivat täyttymään nopeammin.  Olen tehnyt sitä vasta tämän arkiviikon verran, mutta tulokset ovat sen verran mukavia, että en keksi mitään syytä olla jatkamatta tätä hautaan asti.  En tiedä onko aikaansaatu energisyys seurausta NO-varastojen tyhjenemisestä vai jumpan verenkiertovaikutuksesta, enkä suuremmin ole kiinnostunutkaan tietämään.  Sen sijaan nautiskelen siitä, että nyt en juo kotosalla töistä palattuani lainkaan sumppia ja ehkä nukunkin sen ansiosta paremmin.  Aamulla, töistä palattua ja päivällisen jälkeen tehtynä energiatasot pysyvät korkeina koko päivän haittaamatta nukkumista millään lailla.  Valitsemani massiivisen volyymin takia paikat ottavat muutaman päivän totutteluun, mutta jaksavat kyllä hyvin.

Tässä itse reeni:

Pöllin kuvan jostain netistä, en muista mistä.

Kaikkea tehdään kolme kierrosta per 10-20 toistoa.  Eli kaikki oikeat ihmiset tekee joka liikettä sen 60 per reeni.  Kyykyssä ei liene kenellekään mitään ihmeellistä; varttikyykkykin riittää.  Keskeisempää on liikkeen nopeus kuin syvyys.  Kädennostot ovat myös monelle salilta tuttuja; salilla käsissä vaan tapaa olla pienet käsipainohanttelit.  Nyt ei ole.  Haarahypyt ilman hyppyä eivät ole niin selkeä juttu: siinä vain kädet liikkuvat ja tekevät puoliympyrää niin, että kädet osuvat toisiinsa ylhäällä ja alhaalla.  Homman ehkä väsyttävin liike.  Lopulta pystypunnerrus on varmasti kaikille tuttu, mutta nyt vain jätetään levytangot ja käsipainot pois ja tehdään vain kovasti tuulettamiselta näyttävää liikettä.

Koko treeni kestää vähän reilun kolme minuuttia yhteensä ja sisältää sen 240 toistoa kun tekee maksimivolyymilla.  Kun sen tekee kolmesti päivässä, toistoja tulee miehekkäät 720, vaikka aikaa koko touhuun käyttää vain hieman reilut kymmenen minuuttia.  Näin aloittelijana itsekin suosittelen lämpimästi kaikille, vaikka pitkäaikaisvaikutukset, kuten kunnon kohoaminen, vielä antavatkin odottaa itseään.