Energiaa!

Ei, kyse ei ole BRICSIA-maiden ylivertaisesta energia- ja kalustotuotannosta suhteessa pellemaailmaan; siitä ovat puhuneet monet minua pätevämmätkin kaverit.  Kyse on sen sijaan siitä, että jostain syystä olen läpi ikäni ollut enemmän tai vähemmän letarginen, suomeksi voimaton.  Asia huomattiin jo synnytyssairaalassa, ja olen ainoa tietämäni ihminen, jolla lukee syntymäpapereissa lisätietoina "veltto".  Humoristi voisi vetää siitä paralleelin nykyiseen postaustahtiini ja todeta, että mikään ei ole muuttunut - enhän ole julkaissut tänne mitään kuukausiin.  No, asiaa voisi ruotia, mutta en kirjoittanut tätä ruotiakseni, joten menen asiaan.  Nyt minulla on energiaa, ja siitä haluan puhua.

Olen koettanut taistella ainaisen energiattomuuteni kanssa monin tavoin niin ruokavalioitse, treenaamalla kuin lenkkeilemälläkin.  Lenkkeily näistä oli se, jonka havaitsin oikeastaan lähinnä vievän energiaa - tosin epäsäännöllisenä lenkkeilijänä luultavasti sain touhusta sen huonot puolet vailla positiivisia.  Treenaus antoi minulle vielä täällä neljänkympin pimeälläkin puolella vahvat ja komeat lihakset, mutta ei se oikeastaan yleistä energisyyttä lisännyt.  Lihas painaa ja sen liikuttaminen kysyy efforttia.  Vinkuheinänä olisi kevyempää.  En kyllä vaihtaisi.  Ruoka puolestaan on sikäli tärkeää, että jos se sisältää sokeria, se aiheuttaa sokeripiikkiä ja sitä kautta yllä mainittua letargiaa.  Kannattaa syödä lihaa, normaalimuodossaan olevia rasvoja ja hitaampia hiilareita.  Viljaa ei ihminen tarvitse välttämättä ollenkaan.

Se, minkä ansiosta minulla on tällä hetkellä hämmästyttävän paljon energiaa, ja minkä takia olen laskenut päivittäisen kahvinkulutukseni suurin piirtein puoleen edellisviikosta, on varsin yksinkertainen: se kulkee nimellä NO-dumppi.

Dumppauksen ideana on tehdä kolmesti päivässä lyhyt nopeatempoinen (HIIT) treeni, joka tyhjentää kehon nitriittioksidivarastot, jotta ne sitten tottuisivat täyttymään nopeammin.  Olen tehnyt sitä vasta tämän arkiviikon verran, mutta tulokset ovat sen verran mukavia, että en keksi mitään syytä olla jatkamatta tätä hautaan asti.  En tiedä onko aikaansaatu energisyys seurausta NO-varastojen tyhjenemisestä vai jumpan verenkiertovaikutuksesta, enkä suuremmin ole kiinnostunutkaan tietämään.  Sen sijaan nautiskelen siitä, että nyt en juo kotosalla töistä palattuani lainkaan sumppia ja ehkä nukunkin sen ansiosta paremmin.  Aamulla, töistä palattua ja päivällisen jälkeen tehtynä energiatasot pysyvät korkeina koko päivän haittaamatta nukkumista millään lailla.  Valitsemani massiivisen volyymin takia paikat ottavat muutaman päivän totutteluun, mutta jaksavat kyllä hyvin.

Tässä itse reeni:

Pöllin kuvan jostain netistä, en muista mistä.

Kaikkea tehdään kolme kierrosta per 10-20 toistoa.  Eli kaikki oikeat ihmiset tekee joka liikettä sen 60 per reeni.  Kyykyssä ei liene kenellekään mitään ihmeellistä; varttikyykkykin riittää.  Keskeisempää on liikkeen nopeus kuin syvyys.  Kädennostot ovat myös monelle salilta tuttuja; salilla käsissä vaan tapaa olla pienet käsipainohanttelit.  Nyt ei ole.  Haarahypyt ilman hyppyä eivät ole niin selkeä juttu: siinä vain kädet liikkuvat ja tekevät puoliympyrää niin, että kädet osuvat toisiinsa ylhäällä ja alhaalla.  Homman ehkä väsyttävin liike.  Lopulta pystypunnerrus on varmasti kaikille tuttu, mutta nyt vain jätetään levytangot ja käsipainot pois ja tehdään vain kovasti tuulettamiselta näyttävää liikettä.

Koko treeni kestää vähän reilun kolme minuuttia yhteensä ja sisältää sen 240 toistoa kun tekee maksimivolyymilla.  Kun sen tekee kolmesti päivässä, toistoja tulee miehekkäät 720, vaikka aikaa koko touhuun käyttää vain hieman reilut kymmenen minuuttia.  Näin aloittelijana itsekin suosittelen lämpimästi kaikille, vaikka pitkäaikaisvaikutukset, kuten kunnon kohoaminen, vielä antavatkin odottaa itseään.