Ajatuksia mieskuvista

Tulin tässä lukeneeksi pitkän kirjoituksen siitä, miten Led Zeppelin toimi degeneraation aallonharjalla ja myötään toi kulttuuriseksi paradigmaksi sellaisen miehisen mallin, joka piti miehekkäänä sitä, että kykenee antautumaan kaikille haluilleen ja himoilleen estoitta.  Sellainen tietynlainen alfauroksen malli, jonka käsitys miehisyydestä on performatiivista ja lakkaa olemasta, jos kukaan ei ole sitä todistamassa.  Tämä on valtava sääli, koska jos ajatellaan sitä, mikä on oikeasti miehistä, ja ollut sitä satoja, jopa tuhansia vuosia täkäläisessä kulttuuripiirissä, on kyse ollut itsensä hallitsemisesta ja sitä kautta myös ympäristönsä hallitsemisesta.

Populaarimusiikkitouhu vei yhteiskuntaa vahvasti mainittuun rappiolliseen suuntaan, mutta voittonsa se sai kaiketi vasta 90-luvulla rap-touhujen ihannoinnin rantauduttua myös Suomeen.

Eurooppalaiset ihmiset ovat, paitsi lanseeranneet, myös kyenneet viimeksi mainittuun syvempään miehisyyteen, sen sijaan Suomeen raijattava öykkäriväestö ei kykene ymmärtämään kuin ensimmäistä eikä näistä sen enempään ole.  Sen sijaan tulin lukeneeksi erään toisen kirjan, joka käsittelee, paitsi hyviä tapoja, myös sitä sivistyneesti olemista.  Kirja on myös mitä ilmeisimmin varsin suosittu, mikä antaa ymmärtää, että kantaväestömme ainakin valitsee mieluummin sivistyksen kuin rappiota edustavan mieskuvan.

Kansamme on tehnyt valintansa sivistyksen puolesta ja rappiota vastaan.  Päättäjistömme on edelleen rappiolinjalla, mutta koskapa rapakon takana Trumpin toinen tuleminen on luonteeltaan kokonaan toisenlainen kuin ensimmäinen, on se rohkaisevaa - onhan Suomessa ahkerasti apinoitu sitä, mitä jenkkilässä ensin tehdään.  Jos vaikka viimeinkin saisimme maata johtamaan ihmisiä, joille suomalaisten etu on lähellä sydäntä.

Itsensä väärin ilmaisemisesta

 Yksi suurimpia älyllisiä töppäyksiäni on se, että olen joskus viitannut itseeni "refleksiivisenä toisinajattelijana" tehdäkseni toiselle ihmiselle helpommin ymmärrettäväksi sen, etten ole länsimaisen valtavirta-ajattelun kanssa samaa mieltä oikein mistään.  Siinä, missä se on totuus, että olen toisinajattelija, kyse ei ole refleksistä, vaan siitä, että minulla on perustellut ja järkeenkäyvät syyt olla eri mieltä mainitun valtavirran kanssa.

Kyseistä kevennysyritystä lienee kiittäminen siitä, että monesti ihmiset, joiden kanssa erinäisistä asioista tuli keskusteltua, uskoivat ilmeisesti näkemysteni johtuvan jonkinlaisesta erikoisuuden tavoittelusta, pyrkimyksestä olla "edgy" ja jonkin sortin intellektuaali kapinallinen.  Varmaan teini-iän lopulla tällaista taipumusta oli, mutta suoraan ilmaisten en ole moista tarvetta kokenut ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen.  En suuremmin nauti siitä, että olen usein näkemyksineni yksin, kuten en siitäkään, että yleensä ihmisten kanssa keskustellessani panen merkille suhteellisen nopeasti, että nämä eivät pureskele vastaanottamaansa informaatiota juuri mistään lähteestä.

Näin ollen toisinajattelijuuteni ei johdu refleksistä, vaan nimenomaan taipumuksestani ajatteluun ja siihen, että haluan ymmärtää näkökantani ja sen, miksi olen sen omaksunut.  Ei sillä, että olisin kokonaan immuuni sille, että omaksuisin näkemyksiäni vähäisin perustein; varmasti sellaisiakin on.  Se vain on todennäköistä, etten niissä tapauksissa ilmaise näkemystäni asiasta kovin herkästi saati vahvasti.

En haluaisi olla toisinajattelija, mutta koska ajattelen, päädyn olemaan eri mieltä kuin ne, jotka eivät ajattele.

Silmät auki nykymaailmaan

Tulin Kurganin blogin ansiosta löytäneeksi Larry Romanoffin kirjoitukset, ja on todettava, että kyseinen kaveri kirjoittaa paljon ja asiaa.  Erinomaisen sivistävää luettavaa, jos vain pakki kestää.  Ei helppoa sisäistettävää demokratiauskovaisille tai niille, jotka uskovat, että länsimaalaiset on ne hyvikset ja venäjäkiinapalestiina ne pahikset mustavalkoisessa pilvimaailmassa.

Nykymaailmaa huonosti ymmärtävän kannattaa aloittaa kirjastaan Bernays and Propaganda.

Edward B. hengellisen isänsä seurassa.

Tolkien ja "pakolaiset"

The Men and Dwarves were mostly talking of distant events and telling news of a kind that was becoming only too familiar. There was trouble away in the South, and it seemed that the Men who had come up the Greenway were on the move, looking for lands where they could find some peace. The Bree-folk were sympathetic, but plainly not very ready to take a large number of strangers into their little land. One of the travellers, a squint-eyed ill-favoured fellow, was foretelling that more and more people would be coming north in the near future. ‘If room isn’t found for them, they’ll find it for themselves. They’ve a right to live, same as other folk,’ he said loudly. The local inhabitants did not look pleased at the prospect.

Pätkä löytyy Fellowship of the Ringistä; jaksaessani kaivelen esiin suomennetun version. 

Valvomattomista säännöistä

Yhteiskunnan laadusta kertoo varsin paljon se, noudatetaanko sen niitä sääntöjä, joita ei valvota tai joihin ei pakoteta.  Esimerkkinä vaikkapa se, pidetäänkö asuinympäristö siistinä, tai viedäänkö pantittomat ostoskärryt takaisin paikalleen.

Seura tekee kaltaisekseen - valitse tarkkaan.

Pienessä mittakaavassa ilmiön voi todeta omassa kodissaankin: laitetaanko tavarat paikoilleen, vai jätetäänkö ne sinne, missä niitä on viimeksi käyttänyt?  Onko kaikelle edes paikkaa?

Ihmiset kokevat helposti, että ovat jotenkin tällaisten yksinkertaisten tehtävien yläpuolella.  Muistelen jossakin zeniläisessä luostarissa toistettaneen päivittäin turhia ja pitkästyttäviä tehtäviä nimenomaan tämän inhimillisen taipumuksen voittamiseksi ja nöyryyden oppimiseksi.

Jos ihmiset ympärilläsi eivät viitsi tehdä askareita, jotka eivät hyödytä heitä itseään, elät sivistymättömien ihmisten keskuudessa.  Muutama vuosikymmen sitten tämänkaltaisia ihmisiä eli lähinnä Afrikassa, mutta alimman yhteisen nimittäjän perässä hiihtänyt kulttuuri ja sen mukana laskenut yhteisöllisyys ja älykkyys ovat tehneet siitä läntistä valtavirtaa.

Totuuden nimissä on tässä asiassa katsottava myös peiliin - jos kohta kannankin yhteisössä korteni kekoon, unohdan sen helpoiten siellä, missä se eniten merkitsee: kotona, jossa turmelen vaikutteille alttiita lapsiani piittaamattomuudellani asuinympäristöstäni.

Petrattavaa on.