Olavi Paavolainen: Kolmannen valtakunnan vieraana

Muistan, kuinka eräänä iltana Dichterhausissa Gunnar Gunnarsson sanoi: "Missään Euroopan maassa ei matkailijaa hänen ylittäessään rajan kohtaa sellainen rauhallisuuden tuntu kuin Saksassa." Gunnarsson oli täysin oikeassa. Saksassa on rauha, tyyneys, voima.

Sillä se on tehnyt päätöksensä.

Kolmannen valtakunnan vieraana tuli kaverin suosituksesta lukulistalleni, ja olen vilpittömän iloinen siitä, että tuli.  En tiennyt juurikaan mitä odottaa; Paavolainen ei kirjoittaessaan tiennyt mitä tuleman piti ja pitäytyi tiukasti siinä, mitä näki ja koki, ja myös nimesi teoksensa siinä mielessä sattuvasti, että hän ei kirjoita siinä pelkästään kansallissosialismista eikä pyri sen enempää ihannoimaan kuin kritisoimaankaan näkemäänsä, vaan kirjoittaa todellakin vieraana, ulkopuolelta.  Hän kyllä tulee kirjoittaneeksi näkemänsä niin hyvässä kuin pahassa, mutta ennakkoluulottomasti.

Paavolainen valottaa näkemäänsä värikkäästi ja silti liioittelematta, eikä säästele sanojaan sen enempää ymmärtäessään ja tulkitessaan näkemäänsä kuin esittäessään sitä kohtaan kritiikkiäkään.  Lukija tavoittaa elävästi Paavolaisen kokemukset niin kirjailijakartanossa kuin Nürnbergin massiivisessa sotilasparaatissakin, ja tämän huomiot ovat elämysten välittämisen ohella myös analyyttisiä ja kaukokatseisia: Erinomaiset, tarkat huomiot niin kansallissosialismin kuin bolsevisminkin uskonnollisuudesta, anti-intellektualismista ja vääjäämättömästä kohtalostakin tekevät vaikutuksen.  Kansallissosialismi sitten aikanaan kohtasi tiensä pään, vaikka Paavolaisen kuvaus selittää hyvin senkin, minkä takia sen haamu on jäänyt häämöttämään eurooppalaisten kulttuuriseen periferiaan jonakin ainutlaatuisena ja alkuvoimaisena virheineen kaikkineen.  Merkittävää on kuitenkin myös huomio bolshevismin uskonnollisesta luonteesta - se on kokonainen maailmankatsomus sekin.

Kirja onnistuu myös rehellisesti ja vastaansanomattomasti osoittamaan sen, ettei kansallissosialismi ollut millään tasolla kristillistä - ei moraalisesti sen enempää kuin teologisestikaan.  Se oli oma maailmankatsomuksensa ja sellaisena nojasi kokonaan toisiin tukipilareihin, jotka olivat kokonaan kristinuskon vastaisia.

Teos tuo esiin paitsi kansallissosialistisen yhteiskunnan heikkoudet, myös sen massiiviset ja kiistattomat ansiot niin kansankokonaisuuden, sen terveyden kuin yhtenäisyydenkin saralla.  Alituiseen nykynuoria näkevänä en voi kuin ihastella Arbeitsdienstiä suorittavien nuorten kuntoa, luonteenlujuutta, yhteishenkeä ja yleispätevää tervehenkisyyttä, joka tuo elävästi mieleen 1900-luvun version Spartasta, joka ei nojannut heloottiorjuuteen, vaan itsekkyyden kieltävään ja autoritaariseen yhteisöllisyyteen, vaativaan, mutta palkitsevaan.

Modernistina Paavolaisella on paljonkin - ja sattuvaa - sanottavaa kolmannesta valtakunnasta, etenkin sen suhtautumisesta naisväkeensä.  Hänkin näkee valtavan määrän paralleeleja Spartaan, mutta tuntemattomaksi jääneestä syystä tuntuu pitävän äitiyttä naisen arvoa alentavana tekijänä, mistä tervettä maailmankatsomusta edustavan ihmisen on vaikea olla samaa mieltä.  Muuten miehen kritiikki karua kasvatussysteemiä kohtaan enimmäkseen osuu.

Olavi Paavolaisen kirjoitustyyli on hämmästyttävä, sillä se yllättää lukijansa olematta teennäinen.  Miehen tekstiä lukiessa ei ollenkaan yllätä, että kaveri oli Tulenkantajien nokkamies - kielellinen taituruutensa oli jotain, mihin ei edes Waltari yltänyt mielestäni koskaan (myönnettävä toki on, että paljon on Waltariakin lukematta). En lainkaan ihmettele sitä, että ilmestyessään teos oli tapaus; luen kirjaa yli 80 vuotta sen ajankohtaisuuden jälkeen, ja se tekee silti vaikutuksen.

Teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen.  Lainaamani laitoksen kansiin oli lisätty myös Juhlien jälkeen -niminen kansallissosialismia käsittelevä esseekokoelma, joka jäi lukematta, kun allekirjoittanut törmäsi sen johdannossa holokausmiin.  Paavolaisen kirjasta tekee tarkkanäköisen, kiinnostavan ja erityisen ansiokkaan nykylukijalle nimenomaan se, ettei se typistä koko silloista Saksaa pelkäksi juutalaisvainolandiaksi.

No comments:

Post a Comment

Silmät auki nykymaailmaan