Kompassi

Hanlonin partaveitsi toteaa: 

 "Never attribute to evil that which is adequately explained by stupidity."

Scott Peck, People of the Lien kirjoittaja, vastaa:

"When confronted by evil, the wisest and most secure adult will usually experience confusion."

Oman ymmärrykseni mukaan Peck on oikeassa ja Hanlonin partaveitsi lähinnä pahuuden piilottamisen väline.

Pahuus on hämmentävää.  Normaali ihminen ei ole kristitty, eikä usko hyvään ja pahaan.  Näin ollen hänen täytyy selittää pahuus pois, ja olen toistuvasti huomannut muuten järkevien ja hyväntahtoisten ihmisten sortuvan jopa valehtelemaan voidakseen selittää pahuudelta vaikuttavan toiminnan johtuvan vain lyhytnäköisyydestä tai vastaavasta.  Tällä tavalla muuten kohtalaisen hyvä ihminen asettuu pahan puolelle, puolustamaan sitä, jotta voi pitää kiinni omasta, moraalisesti neutraalista maailmankuvastaan.

Oma kysymyksensä kuitenkin on se, missä määrin itsepetos kestää todellisuuskosketuksia. Keskimäärin ilmeisen hyvin.  Yksinkertainen ja kiistämätön totuus on, että jos jokin taho on tyhmä, sen toimien tulos on lottoa: sieltä tulee hyviä ja huonoja päätöksiä jotakuinkin satunnaisesti.  Sen sijaan taholla on selvästi moraalinen kompassi, jota se noudattaa, jos sen päätökset ovat säännönmukaisesti ja selvästi pahoja ja tuhoisia.  Tästä huolimatta ihmisiä, jotka jaksavat yllättyä ja poisselittää jokaisen valinnan, riittää vaikka millä mitalla.

Totuutta on vaikea nähdä, kun kaikki pelimerkit ovat kiinni siinä, ettei se ole totta.

Tarkoitan, että ihmisen, jonka maailmankuva rakentuu sen varaan, että hyvä ja paha ovat ihmisen keksimiä käsitteitä, ja sisältönsä puolesta enemmän tai vähemmän mielivaltaisia, on mahdotonta ottaa pahuutta todesta.  Jos pahuus olisi totta, se, minkä varaan on elämäänsä rakentanut kaikki vuosikymmenensä, onkin se kuuluisa hiekkapohjalle rakennettu maja.  Siksi se ei saa olla totta ja siksi täytyy jopa valehdella - tehdä itse pahaa - voidakseen selittää pois ilmeinen.

Todellisuutta vastaan käymisessä on tietysti se ongelma, että se kääntää vain todellisuuden kävijäänsä vastaan, eikä sillä tavoin pitkälle pötkitä.  Päänsä hiekkaan upottaminen ei tee mitään syylle, jonka takia pää sinne hiekkaan upotettiin.  Kaikki eivät kestä sitä, että kissan nostaa pöydälle, vaan katkaisevat välinsä ihmisiin, jotka muistuttavat totuudesta.

Tästä syystä olen pitkälti sitä mieltä, että maailman nykytilasta ei ole mielekästä keskustella kuin kristittyjen kanssa.  Kaikki muut eivät pääse hämmennyksensä yli yrittäessään keksiä keinoja selittää pahuutta sekulaarista, epämoralistisesta näkökulmasta.  Vox Day on viime aikoina kirjoitellut saman aiheen tiimoilta.