Yrityksistä huolimatta en osaa olla varsinainen Hemingway-fani. Noin periaatteessa on hienoa lukea kaverista, joka laillani pitää miehuutta ja miehisiä asioita arvossa, toisaalta taas sellainen tietty poseeraus- ja rehentelyntarve kertovat omaa, vähemmän mieleistä, kieltään. On outoa lukea kaverista, jonka silmä on samaan aikaan tavattoman tarkka ja herkkä ihmistuntija, joka seuraavassa hetkessä posettaa samaan tapaan epäuskottavasti kuin Vin Diesel käytännössä jokaisessa leffassaan.
Afrikan vihreissä kunnaissa Hemingway kertoo ilmeisesti enimmäkseen tosikertomuksen safarireissusta vaimonsa, jonkin sortin oppi-isänsä ja erinäisten afrikkalaisten ja afrikaanerien kanssa jossakin päin ilmeisimmin Afrikan sarvea, joskaan juuri sen tarkemmin en maantiedettä muista mainitun.
Maisemia kuvataan paljon ja elävästi, vastaavasti Hemingwayn arvostus myös saaliseläimiään (ja muita eläväisiä) kohtaan on käsinkosketeltavaa. Tarina etenee kohti periaatteessa arvattavaa kliimaksiaan kohtaan, mutta tarjoaa yllätysten lisäksi useita ansiokkaita ja terävänäköisiä huomioita kanssatallustajista ja erityisesti kirjalliset muistelot erään valkoisen kaverin kanssa ovat alusta loppuun mehukkaita - on sääli, että niiden osuus kirjasta on niinkin pieni kuin on.
Valitsin kirjan elämysmatkaksi siihen Afrikkaan, jota minun aikanani ei enää ollut olemassa, ja sain aika pitkälle juuri sitä mitä halusinkin. Jos haluaa lähteä sille reissulle, on kirja kelpo luettavaa, mutta jos etsii oikeasti korkealuokkaista Hemingwayn kirjoittamaa proosaa, suuntaisin jonkin toisen teoksen ääreen.
No comments:
Post a Comment