Yksi ympäröivän todellisuuden kiehtovimmista ilmiöistä on miehuuden ja naiseuden olemassaolo. Toki tämä ja sen ekspressiot ovat mielenkiintoisia lajikohtaisestikin, mutta keskityn tässä nyt ihmislajin sukupuolijaon hämmästyttävään harmoniaan ja kauneuteen. Joskus tituleerasin parisuhdetta hämmästyttävimmäksi osoituksesta toimivasta monikulttuurista, kun kaksi fundamentaalisti erilaista, mutta toistaan täydentävää, olentoa kykenee elämään yhdessä hedelmällisesti. Aina se ei ole helppoa, eikä sen ole tarkoituskaan. Ihmisenä kasvaminen on poistumista mukavuusalueelta sille alueelle, jossa kykenee kasvamaan henkisesti.
Sukupuoleen syntyminen on sinällään ihmeellinen asia: se on konkreettinen tuomio siinä mielessä, että no niin, näillä korteilla sinun on koko ikäsi pelattava, etkä pääse asiaa karkuun yhtään enempää kuin perintötekijöitäsikään. Perintötekijöihin on periaatteessa mahdollista varautua, mutta se, tuleeko lapsesta tyttö vai poika, on Herran käsissä. Moni on varmasti miettinyt, millaista olisi olla toista sukupuolta, mutta tietää myös, ettei sitä voi todellisuudessa koskaan kokea. Tämä taas on sikäli hienoa, että toisen sukupuolen edustamaa mystiikkaa ei oikein mitenkään voi pestä pois.
Joku joskus sanoi, että naiseksi synnytään, ja mieheksi kasvetaan, mutta näin vanhemmiten on todettava, että siinä on korkeintaan puolet totta. Jos mies on arvonimi, joka annetaan tietyt kriteerit ja saavutukset täyttävälle miehelle, on oikein, että myös naiselta edellytetään muutakin kuin biologisen funktionsa täyttämistä. Ehkäpä naisella tämä korkein arvonimi on, ainakin omasta vinkkelistäni, äiti. Äiti merkitsee paljon enemmän kuin vain synnyttänyt nainen. Se merkitsee naista, joka omasta halustaan ja vapaaehtoisesti asettaa itsensä elämässään toiselle sijalle lastensa hyväksi ja vaalii näitä miten parhaiten taitaa. Eikä kukaan vaali lasta paremmin ja hellemmin kuin äiti.
Isä, miehuuden korkein potenssi, on puolestaan se, joka pitää huolen perheensä turvallisuudessa niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa ja huolehtii niin sen materiaalisista tarpeista kuin juurruttamisesta konkreettiseen todellisuuteenkin tarjoamalla lapsilleen oppitunteja myös elämän niistä asioista, joilta rakastavat vanhemmat lapsiaan haluavatkin suojella.
Mies rakentaa talon. Nainen tekee siitä kodin. Yhdessä he saavat perheen. Meillä on etuoikeus olla valtavan sukupolvijatkumon osa; jatkumon, jonka jokainen jäsen on pelannut korteillaan niin paljon oikein, että olemme päässeet maailmaan näyttämään, miten me pelaamme omillamme.
No comments:
Post a Comment