Ryookan - Huoletta ja hölmönä

Maailmassa elää ihmislaji,

jolle toiset eivät merkitse mitään.

He toimivat vain oman harkintansa mukaan

ja aiheuttavat harmia minne menevätkin.

Jos heitä moittii, siitä ei ole hyötyä,

jos neuvoo, he eivät ota opikseen.

Heidän mielestään on hyvä olla ottamatta opikseen,

miksi he suunnittelevat omaa tuhoaan?

Luin zeniläisen munkin Ryookanin runokokoelman.  Se oli mehevä ja nimestään Huoletta ja hölmönä huolimatta kattoi inhimillisen kokemuksen kirjoa monilta muiltakin kanteilta.  Huolettomuusrunojen lisäksi teoksesta löytyi viisausrunoutta, kaipuun, murheen ja yksinäisyyden ilmaisuja ja paljon muuta.  Zeniläisyys oli näissä vahvasti läsnä, vaikka Ryookan ei itseään järin oppineena pitänytkään.

Opus alkaa kääntäjän johdannolla ja sen lopussa on selitys- ja henkilöhakemisto avaamassa länsimaalaisittain vähemmän tunnettuja käsitteitä.

Kristityltä kantilta teosta oli myös sikäli hauska lukea, että paikoitellen mainitun Buddhan olisi useassa kohtaa voinut korvata Herralla, eikä tekstin sävy sen enempää kuin sanomakaan olisi muuttunut miksikään.  Toisaalta taas oli paljon kohtia, joissa buddhalaisuus oli selkeässä kontrastissa allekirjoittaneen uskon kanssa.

Teoksen päättää lista asioista, joita pitää varoa, ja on myönnettävä, että on tullut varottua niitä vähemmän kuin olisi toisinaan ollut syytä.  Siitä on hyvä ottaa opiksi.  Otsikon alle lainaamani runo on tarkkanäköinen peili ihmistyypille, jonka toilauksia olen koko ikäni ihmetellyt.

No comments:

Post a Comment

Silmät auki nykymaailmaan