Väkevin syy arvostaa sauvakävelyä allekirjoittaneelle on kuitenkin luullakseni se, että rakenteellisesti selkävammaisena selkäni tulee valitettavan helposti kipeäksi kävellessä tai seisoskellessa pidempiä aikoja, erityisesti jos matkassa on mitään kantamusta. Jos kohta salilla käyminen pitää itseni hyvässä ja esteettisessä kunnossa, se ei tee yhtään mitään selän taipumukselle tulla kipeäksi. Joogalla kipeyden saa pois, mutta ei ehkäise. Sen sijaan vielä ei ole tullut sellaista matkaa, repun kanssa tai ilman, millä saisi selän kipeäksi kävelysauvat kaverina. On pahuksen mukavaa voida tehdä pidempiä kävelyreissuja nyt ilman, että tarvitsee käyttää puolet loppupäivästä kipeän selän kuntoutukseen.
Voi siis olla, että sauvakävely on vanhojen ihmisten urheilulaji, mutta yli nelikymppisenä ja monessa liemessä kehoani keittäneenä voin todeta, että kaikenlaista kulumaa on siihen tullut hankittua, ja jos vaikka mieli ei tekisikään, on se hyvä ottaa huomioon. Se on erinomainen keino ylläpitää kuntoa samalla, kun kuuntelee joko äänikirjoja tai jotain inspiroivaa podcastia. Peruskuntoa sillä kohentaa silti, ja kyytiin voi ottaa halutessaan repullisen lisäpainoa tai laittaa trendinäpsäkästi ranne- ja nilkkapainoa kaveriksi.
Sille siis, että ihmiset ovat käyttäneet jos jonkin sortin sauvaa kävelynsä jouduttajana, tukena ja helpottajana, on pitkä historiallinen tausta. Nykyisin sitä vain hiihdetään useammin kahdella sauvalla kuin yhdellä - mikä itse asiassa jouduttaa sitä kävelytahtia melkoisesti yhtä kepukkaa paremmin - ja tämä lienee erinomaisen hyödyllinen nykyinnovaatio. Joskus vain on niin, että kansan syvät rivit ovat oikeassa ja sauvakävely hieno laji, vaikka se allekirjoittaneen silmissä oli joskus liian boomeri.
No comments:
Post a Comment